Mediassa kohistaan tällä hetkellä hämäristä vaalirahoituksista. Monia askarruttaa miten suuret lahjoitussummat vaikuttavat poliitikkojen päätökseen. Useat kansanedustajat ovat saaneet vaalirahoitusta Kehittyvien maakuntien tuki ry:ltä jonka taustalta on paljastunut Ideaparkin isä Toivo Sukari. Kohun aikana useat kansanedustajat ovat sanoneet ettei rahallinen tuki vaikuta heidän päätöksiinsä, ja toistaalta usea lahjoittaja on sanonut ettei odota vastapalvelusta. Toivo Sukari on poikkeus, hän uhoaa suorapuheisesti 7.5 julkaistussa uutisessa:
Tulen ottamaan yhteyttä eri ministeriöihin. Minulla on hyvät suhteet eri ministereihin.
Uutista lukiessa täytyy toki ottaa huomioon että lausunto on annettu vain hetkeä ennen vaalirahoituskohua. Sitä olisiko Sukari ollut yhtä suorapuheinen myös sen jälkeen kun paljastui että hän on Kehittyvien maakuntien tuki ry:n takana voi ainoastaan arvailla.
Toivo Sukari oli vihainen asuntoministeri Jan Vapaavuorelle, joka oli tyrmännyt Ideaparkin rakentamisen Vihtiin. Sitä kun yksityinen taho antaa virkamiehelle rahaa jotta tämä tekisi päätöksiä hänen tahtonsa mukaan kutsutaan korruptioksi. Jotta virkamies voisi tehdä päätöksiä esimerkiksi kauppakeskuksen sijoittamisesta hänellä täytyy olla valta päättää asiasta. Jos virkamiehellä ei ole valtaa päättää asiasta, kukaan ei anna hänelle rahaa koska sillä ei saada haluttua vaikutusta. Siellä missä ministerit päättävät minne rakennetaan kauppakeskuksia, siellä raha vaihtaa omistajaa.
Kun ministereiltä riistetään päätösvalta kauppakeskusten sijoittamiseksi ja annetaan markkinoiden päättää asiasta, ei jää ketään jota kannattaisi lahjoa. Vaaleissa esiintyvää korruptiota yritetään suitsia lisäämällä edustajien ilmoitusvastuuta rahoista ja asettamalla kattoraja vastaanotettavalle rahalle. Tämänkaltaiset toimet ovat toimimattomia, tietäähän jo ikivanha sananlasku ettei sellaista linnoitusta pystytä rakentamaan josta ei kullalla tultaisi sisään. Paras lääke vaalirahakorruption ehkäisyyn olisi ottaa ministereiltä päätösoikeus sellaisiin asioihin pois, jotka markkinatalous itsessään hoitaa.
Ideapark kohussa rikotaan kansalaisoikeuksia myös toiseen suuntaan. Vihdin kunta aikoo pakkolunastaa - eli varastaa – yksityisten ihmisten itse rakentamia taloja. Lieneeköhän tässäkin taustalla lahjonta? Toivo Sukari lienee tarjonnut muutaman päivällisen Vihdin kunnanvaltuutetuille ja nämä sitten luovuttavat hänelle varastettua omaisuutta. Tälläkin kertaa markkinatalous toisi ihmisläheisemmän lopputuloksen: Jos kunnanvaltuutetuilla ei olisi lain suomaa oikeutta loukata yksityisten ihmisten omistusoikeutta, Toivo Sukarin olisi turha lahjoa heitä.
Toivo Sukari siis etsiköön Ideaparkille tontin jonka omistaja vapaaehtoisesti haluaa myydä, ja mikään ministeri älköön estäkö häntä rakentamasta Ideaparkkia tälle tontille. Siten markkinatalous toimii, ketään ei lahjota, eikä kenenkään omistusoikeutta loukata.
100% samaa mieltä.