Blogin osoite muuttuu

Pidän tästedes blogia Uuden Suomen blogipalvelussa, sen osoite on http://vapausvalita.blogit.uusisuomi.fi/ joten päivitähän osoite readeriin ja kirjanmerkkeihin.

Suvaitsemattomuus veroparatiiseja kohtaan

Veroparatiiseiksi kutsutaan valtioita jotka yleisen käytännön vastaisesti ovat päättäneet olla keräämättä suuria veroja yrityksiltä tai yksityisiltä henkilöiltä. Koska suurin osa maailman valtioista verottaa liiketoiminnasta jotain, on luonnollisen kilpailun tulos että moni yritys siirtyy matalan verotuksen maihin, eli “veroparatiiseihin”. Kun yrityksillä ja ihmisillä on vapaus valita asuinpaikkansa seuraa tästä kilpailu veronmaksajista jonka seurauksena verotus pienenee useassa valtiossa.

Yritysten ja ihmisten karkaaminen halvemman verotuksen maihin on ongelmallista niille ihmisille jotka kannattavat korkeita veroja, sillä korkeassa verotuksessa ei ole mieltä jos valtiosta karkaavat kaikki veronmaksajat. Tästä seuraa ällistyttävä ilmiö: korkean verotuksen kannattajat vastustavat muiden valtioiden suvereniteettiä eli itsemääräämisoikeutta.

Sveitsi kuuluu niihin maihin jotka lasketaan veroparatiiseiksi. Sveitsi tunnetaan suoran demokratian mallimaana joten henkilöt jotka vaativat kansainvälistä painostusta Sveitsiä kohtaan osoittavat halveksuntansa Sveitsin kansalaisia kohtaan jotka demokraattisella päätöksellä ovat tehneet Sveitsistä sellaisen kuin se on.

Koska syy vastustaa veroparatiiseja on niiden luoma veronmaksajien kato sekä veronkierto korkean verotuksen maista, ei veroparatisiin vastustaja välitä siitä mihin veroparatiisien pitäisi kerätä veroja, kunhan niitä ylipäätään kerätään. Verrataampa kahta kuvitteellista valtiota:

Valtio A:n hallintojärjestelmä on diktatuuri, tässä valtiossa on korkea verotus. Verorahoja ei käytetä kansalaisten hyväksi vaan niillä kustannetaan diktaattorin yleinen elämä.

Valtio B:ssä hallintojärjestelmä on demokratia, maassa on lähes olematon verotus.

Kun veroparatiiseja vastustetaan veronkierron takia, näkee veroparatiisin vastustaja valtion A hyväksyttävämpänä järjestelmänä kuin valtio B:n. Valtio A ei houkuttele veronkiertäjiä joten se ei ole uhka korkean verotuksen valtioille, valtio B taasen luo painetta verojen vähennykseen verokilpailun muodossa.

Sosialistisen talousjärjestelmän äänenkannattaja maailmantalous.net on tehnyt kaksi artikkelia veroparatiisesta ja niiden luomasta paineesta vähentää verotusta kaikkialla. Kommentoin tässä joitain kohtia niistä:

Verotus on pohjimmiltaan väline kansalaisten tahdon toteuttamiseen – esimerkiksi ilmaiseen koulutukseen tai maksuttomaan terveydenhoitoon kaikille.

Kuten äskön tekemäni esimerkki kahdesta valtiosta osoittaa, verotus ei ole väline kansalaisten tahdon toteuttamiseen, demokratia on.

Erityisen haitallista verokilpailu on ollut kehitysmaille, joille yritysverotus on perinteisesti ollut merkittävä tulonlähde

Dubai on kehittynyt ennätysvauhtia hiekkaerämaasta suurkaupungiksi matalan verotuksen ja vapaakauppa-alueen ansiosta. Öljytulot muodostavat ainoastaan 6% maan bruttokansantuotteesta, vaikka maassa ei ole yritysveroa laisinkaan.

Luolamies Ötzin tarina

Tämä tarina sijoittuu noin vuoteen 3000 ennen ajanlaskumme alkua. Vuoriston liepeillä Pohjois-Italiassa on jääkauden aikaansaama kallioluola. Luolassa asustaa parikymmenhenkinen yhteisö, jonka jäsen Ötzi on lähtenyt metsästämään.

Luolamies Ötzi saapuu viluisena ja väsyneenä -mutta onnellisena- kotiluolaansa, Ötzin tämänpäiväinen metsästysretki nimittäin tuotti tulosta, hän kaatoi karhun. Pitkän ja puuduttavan matkan jälkeen jonka Ötzi oli kantanut karhua luolaan Ötzi oli nälkäinen, mutta niin väsynyt ettei hän oikein jaksaisi tehdä karhusta ruokaa. Ötzi ehdotti kahdelle ystävälleen että nämä kynisivät ja grillaisivat karhun, vastineeksi he saisivat pitää karhun taljan ja saisivat syödä karhun lihaa. Rehti ja reilu kauppa josta molemmat osapuolet hyötyvät.

Kun karhu on pistetty poskeen ja taljasta tehty hieno vaate luolan luolapäällikkö kiinnostui tapahtumasta, kun Ötzi selitti luolapäällikölle miten reilulla kaupalla hän sai karhun valmiiksi ja ystävät saivat taljan luolapäällikkö raivostui.

Luolapäällikkö kertoi Ötzille muutamasta säännöstä jotka hän on päättänyt luolassa noudettavan. Ensinnäkin Ötzin olisi pitänyt antaa 22% karhun taljasta ja lihasta luolapäällikölle. Jokaisesta vaihtokaupasta on annettava 22% luolapäällikölle, sillä se vapauttaa hänet metsästyksestä mahdollistaen päivien kuluttamisen luolasääntöjen – kuten 22% veron – keksimiseen.

Tämänlisäksi vaihtokauppa käytiin väärään aikaan, vaihtokaupan tekeminen tässä luolassa on sallittua ainoastaan klo 6-21, poislukien juhlapäivät ja sunnuntait jolloinka vaihtokauppojen tekeminen on kokonaan kielletty. Tälle säännölle luolapäällikkö ei kertonut mitään syytä, se on vain hänen mielestään hyvä idea pitää kontrolli.

Nämä virheet luolapäällikkö voisi jotenkuten katsoa läpi sormien – ensikertalainen kun on kyseessä – mutta kaikenlisäksi Ötziltä puuttui metsästäjän ammatillinen pätevyys, hänen keihästään ei oltu rekisteröity luolan aserekisteriin, häneltä puuttui keihäänkantolupa ja hän keihästi karhun aikana jolloin ei ollut karhun riistakausi.

Näin ainoastaan ruokkiakseen nälkäisen suun Ötzi oli rikkonut kuutta luolapäällikön laatimaa sääntöä, luolapäällikkö päätti karkoittaa rikollisen Ötzin tästä luolasta. Ötzin karkoittaminen tiesi huonoja aikoja luolalle, sillä rikollisesta mielestään huolimatta Ötzi oli yksi niistä harvoista luolan jäsenistä jotka ylipäätään kävivät metsällä, nyt Ötzin karkoittamisen jälkeen luolan jäsenten oli tultava toimeen yhä niukemmilla ruokavarannoilla.

Kanta-asiakaskorteissa konkretisoituu näkymätön käsi

Kanta-asiakaskortteja kritisoidaan usein siitä että ne tappavat pienkauppiaat, ohjaavat ihmiset suuriin marketteihin ja kannustavat kulutushysteriaan. Kanta-asiakkuus ei kuitenkaan itsessään tapa pienkauppiaita koska mikään ei estä pienkauppiaita ottamasta käyttöön kanta-asiakkuutta (kuten esimerkiksi siwa tekee) eikä kanta-asiakkuus myöskään kannusta ostamaan tarvettaan enemmän, selitän miksi.

Kauppojen kanta-asiakkuus mahdollistaa kauppian myydä tiettyjä tuotteita halvemmalla kuin sisäänostohinta jääden silti kaupasta voitolle. Vertaillaampa kanta-asiakkuustarjouksia perinteisiin tarjouksiin:

Esimerkissämme on kauppias joka ostaa ja myy tuotteita seuraavin hinnoin:
Tuote     Ostohinta        Myyntihinta
Maito     0,80                 0,90
Juusto    6                      6,5
Leipä     1,5                    1,7

Perinteisessä tarjouksessa kauppias laskee tuotteen hintaa sellaiselle tasolle että kauppias jää myyntitapahtumasta voitolle mutta asiakas saa tuotteen halvemmalla kuin aikaisemmin. Kun kauppias haluaa vilkastuttaa myyntiä hän voi laskea maitopurkin hintaa esimerkiksi 85 senttiin jolloin hän jää edelleen voitolle 5 senttiä. Tälläisessä perinteisessä tarjouksessa kauppias ei voi laskea maitopurkin hintaa alle 81 sentin mikäli hän haluaa saada voittoa.

Sitten mukaan astuu kanta-asiakkuus. Kuvitellaan että esimerkin kaupasta saa kanta-asiakkuudella viisitoista pistettä jokaista kahta euroa kohden ja että jokaisella pisteellä saa myöhemmin ostaa siten että yksi piste = yksi sentti. Kun asiakas ostaa yhden maidon, juuston ja leivän hänen ostoksensa maksavat 9,1 euroa. Tähän summaan mahtuu neljä kaksi euroista joten asiakas saa 60 pistettä (4*15) kanta-asiakkuus tililleen. Kun pisteet jaetaan tasan jokaiselle tuotteelle huomamme että asiakas hyötyi jokaisesta tuotteesta 20 pistettä (=senttiä). Kauppias siis myi maitopurkin tappiolla ja leivän nollatuloksella jääden silti kaupasta voitolle.

Esimerkin kauppa onnistuisi pelkästään paljousalennuksella, mutta kun paljousalennuksessa tarkastellaan pelkästään kertaluontoista ostotapahtumaa ottaa kanta-asiakkuus huomioon kaikki ostotapahtumat. Näin ollen kun kauppias lisää sellaisen säännön että jokaista 100 kertynyttä pistettä kohden saa palkinnoksi 10 pistettä lisää voi eräistä yksittäisistä ostotapahtumista tulla kauppiaalle tappiollisia kokonaisuuden ollessa silti voitollinen.

Kanta-asiakkuudessa kauppias siis saa pysyvän asiakkaan myötä enemmän myyntitapahtumia, ja asiakas saa edullisemman hinnan joka kertaluonteisilla alennuksilla olisi mahdollista. Kauppiaan ja asiakkaan ahneus ohjaa toimintaan jossa kumpikin osapuoli voittaa ja näin Adam Smithin kuvailema näkymätön käsi ohjaa kahden yksilön oman edun kummankin yksilön eduksi.

Markkinatalous selättää korruption

Mediassa kohistaan tällä hetkellä hämäristä vaalirahoituksista. Monia askarruttaa miten suuret lahjoitussummat vaikuttavat poliitikkojen päätökseen. Useat kansanedustajat ovat saaneet vaalirahoitusta Kehittyvien maakuntien tuki ry:ltä jonka taustalta on paljastunut Ideaparkin isä Toivo Sukari. Kohun aikana useat kansanedustajat ovat sanoneet ettei rahallinen tuki vaikuta heidän päätöksiinsä, ja toistaalta usea lahjoittaja on sanonut ettei odota vastapalvelusta. Toivo Sukari on poikkeus, hän uhoaa suorapuheisesti 7.5 julkaistussa uutisessa:

Tulen ottamaan yhteyttä eri ministeriöihin. Minulla on hyvät suhteet eri ministereihin.

Uutista lukiessa täytyy toki ottaa huomioon että lausunto on annettu vain hetkeä ennen vaalirahoituskohua. Sitä olisiko Sukari ollut yhtä suorapuheinen myös sen jälkeen kun paljastui että hän on Kehittyvien maakuntien tuki ry:n takana voi ainoastaan arvailla.

Toivo Sukari oli vihainen asuntoministeri Jan Vapaavuorelle, joka oli tyrmännyt Ideaparkin rakentamisen Vihtiin. Sitä kun yksityinen taho antaa virkamiehelle rahaa jotta tämä tekisi päätöksiä hänen tahtonsa mukaan kutsutaan korruptioksi. Jotta virkamies voisi tehdä päätöksiä esimerkiksi kauppakeskuksen sijoittamisesta hänellä täytyy olla valta päättää asiasta. Jos virkamiehellä ei ole valtaa päättää asiasta, kukaan ei anna hänelle rahaa koska sillä ei saada haluttua vaikutusta. Siellä missä ministerit päättävät minne rakennetaan kauppakeskuksia, siellä raha vaihtaa omistajaa.

Kun ministereiltä riistetään päätösvalta kauppakeskusten sijoittamiseksi ja annetaan markkinoiden päättää asiasta, ei jää ketään jota kannattaisi lahjoa. Vaaleissa esiintyvää korruptiota yritetään suitsia lisäämällä edustajien ilmoitusvastuuta rahoista ja asettamalla kattoraja vastaanotettavalle rahalle. Tämänkaltaiset toimet ovat toimimattomia, tietäähän jo ikivanha sananlasku ettei sellaista linnoitusta pystytä rakentamaan josta ei kullalla tultaisi sisään. Paras lääke vaalirahakorruption ehkäisyyn olisi ottaa ministereiltä päätösoikeus sellaisiin asioihin pois, jotka markkinatalous itsessään hoitaa.

Ideapark kohussa rikotaan kansalaisoikeuksia myös toiseen suuntaan. Vihdin kunta aikoo pakkolunastaa - eli varastaa – yksityisten ihmisten itse rakentamia taloja. Lieneeköhän tässäkin taustalla lahjonta? Toivo Sukari lienee tarjonnut muutaman päivällisen Vihdin kunnanvaltuutetuille ja nämä sitten luovuttavat hänelle varastettua omaisuutta. Tälläkin kertaa markkinatalous toisi ihmisläheisemmän lopputuloksen: Jos kunnanvaltuutetuilla ei olisi lain suomaa oikeutta loukata yksityisten ihmisten omistusoikeutta, Toivo Sukarin olisi turha lahjoa heitä.

Toivo Sukari siis etsiköön Ideaparkille tontin jonka omistaja vapaaehtoisesti haluaa myydä, ja mikään ministeri älköön estäkö häntä rakentamasta Ideaparkkia tälle tontille. Siten markkinatalous toimii, ketään ei lahjota, eikä kenenkään omistusoikeutta loukata.

Varastamisen kulttuuri

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön SAK:n vaalimainokset nostattivat viime eduskuntavaaleissa sellaisen kohun, että SAK päätti vetää mainokset pois. Katsoin youtubesta SAK:n mainokset läpi, eikä ne mielestäni olleet minkään kohun arvoisia. Sen sijaan mainos vuodelta 1999 herättää paljon ajatuksia:

Video herättää kysymyksen siitä mikä on sen sanoma. Porvari voivottelee sitä että verot vievät häneltä paljon omaisuutta, ja että verojen jälkeen käteen jää “muutama hassu milli”. Onko mainoksen sanoma siis “Jos omistat paljon rahaa, saamme ottaa sen pois”.

Rikoslaissa luokitellaan eri asteita varkaudelle sen mukaan kuinka paljon rahallisesti varastetaan. Luokitukset pienimmästä suurimpaan ovat: näpistys, varkaus ja törkeä varkaus. Rikoslaissa varkaus siis muuttuu pahemmaksi mitä enemmän varastetaan. Verotuksessa asia on toisinpäin, mitä enemmän ihmisellä on omaisuutta, sen enemmän häneltä verotettakoon. Sosialistit näkevät rikkailta varas.. siis verottamisen enemmän oikeutettuna kuin köyhiltä verottamisen.

Palataan SAK:n vaalimainokseen. Demokratiassa on aina mahdollisuus enemmistön tyranniaan, sen tähden kaikkien kansalaisten perusoikeudet on kirjattu perustuslakiin. SAK:n vaalimainos yrittää herättää ihmisissä nimen omaan enemmistön tyranniaa: Äänestäkää sosialistit eduskuntaan niin varastamme rikkailta rahat. On ikävää, että tämänkaltainen enemmistön tyrannia on Suomessa yleisesti hyväksyä, Suomessa on voimassa varastamisen kulttuuri, jossa varastaminen on ok, jos sen tekee Puolue.

Kommunistit vertaavat rikkailta varastamista usein Robin Hoodiin, jonka sanotaan varastaneen rikkailta ja antaneen köyhille, esimerkiksi erään Vihreän päiväkirjassa sanotaan näin:

Vihreiden esittämä perustulomalli saatiin lopuksi muotoiltua sellaiseksi, että se muistuttaa hieman Robin Hoodia: ottaa rikkailta ja antaa köyhille. Suurin osa ihmisistä hyötyy, koska useimmat eivät ole erittäin hyvätuloisia.

Robin Hood vertauksessa menee aina pieleen se seikka että Robin Hood ei kohdistanut varkauksiaan yleisesti rikkaisiin, vaan valtaapitäviin. Robin Hood ryösti prinssiltä sekä kuninkaalta ja antoi näiden rahoja köyhille. Nykyajan Robin Hood ryöstäisi demareiden puoluetukiaisia sekä kansanedustajien palkkoja ja jakaisi näitä pienyrittäjille ja muille vähäosaisille. Vihreiden päiväkirjasta lainatussa kappaleessa on mielenkiintoinen lause jolla oikeutetaan rikkailta varastaminen: “Suurin osa ihmisistä hyötyy, koska useimmat eivät ole erittäin hyvätuloisia.” Voisiko samalla logiikalla oikeuttaa esimerkiksi juutalaisten joukkotuho? Suurin osa hyötyy koska useimmat eivät ole juutalaisia…

Tietenkään tappaminen ei ole sama asia kuin rahan vieminen, mutta olennaista on pohtia millä perusteella omistusoikeutta ja vapautta saa kahlita. Jos perusteeksi kelpaa enemmistön hyöty, niin se avaa oven paljon vakavemmillekin ihmisoikeusloukkauksille.

Uhkapeleistä

Kaksi miestä on tuomittu kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen Ruotsissa uhkapelin järjestämisestä. Järjestäjien saama syyte oli “sattumasta riippuvan rahapelin luvaton järjestäminen taloudellisen edun saavuttamiseksi”.

Huomioitavaa syytteessä on termi “sattumasta riippuva”. Texas Hold’em – peli jota tässä tapauksessa pelattiin – ei ole sattumasta riippuva, vaan vaativa taitopeli jossa osaajat vievät aloittelijat mennen tullen. Syyte itsessään siis on jo väärä, mutta sosialistinen hallintokoneisto on liian kömpelö ottaakseen huomioon tämän, sitäpaitsi libertaristisen näkemyksen mukaan valtiolla ei ole oikeutta puuttua rahapeleihin koska se rajoittaisi kansalaisten vapautta. Nykyisellään Suomen valtio loukkaa ainakin kahta perusoikeutta: elinkeino- ja sopimusvapaus.

Mitä ovat ne syyt joiden vuoksi valtio tunkee näppinsä uhkapeli-bisnekseen? Syitä on kolme:

• Valtio haluaa holhota kansalaisiaan
• Henkilö joka järjestää pokeriturnauksen ja kerää “ragea” rikastuu varmasti, sosialistien mielestä rikastuminen on väärin
• Valtio haluaa itse osingoille

Kuten aina asioissa joihin valtio tunkee näppinsä, myös tässä tulos on aivan muuta mitä halutaan. Internetin tuoman vapauden ansiota ne jotka haluavat pelata saavat siihen mahdollisuuden, mutta koska suomalaisia pokerisivustoja ei ole, täytyy suomalaisten pelata ulkomaalaisilla sivuilla. Veikkauksen viestintäjohtaja Ilkka Juva arvelee suomalaisten häviävän 50 miljoonaa euroa vuodessa ulkomaille. Jos rahapelien järjestäminen olisi Suomessa laillista, todennäköisesti suuri osa tästä rahasta jäisi Suomeen. Tällä hetkellä ainoastaan RAY:lla on laillisesti mahdollisuus avata nettipokeri, RAY:lla ei kuitenkaan ole mitään kiinnostusta asiaa kohtaan. Jälleen esimerkki laissa säädetyn monopolin tuomasta tehottomuudesta.

Stakesin Sosiaali- ja terveysalan kehittämis- ja tutkimuskeskuksen raportissa ehdotetaan ulkomaisten nettipokerisivujen kansallista sensurointia. Elinkeino- ja sopimusvapauden lisäksi nyt halutaan rajoittaa sananvapautta. Kun näin loukataan yhtä perusvapautta, lähdetään lumipalloefektin tavoin loukkaamaan myös muita, raportissa nimittäin pohditaan myös etärahapelaamisen kieltämistä yksityishenkilöiltä, mikä loukkaa itsemääräämisoikeutta.

Miksi Stakes haluaa rajoittaa kansalaisten vapautta valita? Stakesin tutkijat saavat palkkansa valtiota. Valtio saa rahan riistämällä sen kansalaisilta joilla ei ole vapautta valita maksaako veroja vai ei. Ei ole yllättävää että Stakesin tutkijat eivät kannata vapautta valita, sillä joku saattaisi valita olla maksamatta Stakesin tutkijalle.